maanantai 4. toukokuuta 2015

Kaikille kannettavaa riittää, kaikille laatikoita on.

Kiire on asia, jota kukaan ei kaipaa, jotkut sillä ylpeilevät, ja monelle se tulee silloin kun pitäisi alkaa kotitöiden tekoon. En nauti kiireestä, mutta kärsin toimettomuudesta syvästi. Jos joudun yli yhden päivän miettimään, että makaisiko sohvalla pää vai jalkapohjat ikkunaa kohti, taannun hyvin lähelle nälkäistä gorillaa, jonka lepo-oksa on varattu ja eucalyptuslehdet syöty. En olisi uskonut, että asuntokaupat tehtyään ei paljon ehdi miettiä, omistaako ylipäätään sohvaa, ikkunaa tai jalkoja, ja että mitä lehtiä sitä nyt oikein tykkäsinkään syödä. Kellon viisarit tuntuvat heiluvat kuin helikopterin lavat, minuuttiviisari käy sitä tahtia että ilmassa kuuluu vain fop-fop-fop-fop... Nukkumiseen jää kyllä aikaa, mutta ei niin paljon että ehtisi unia nähdä.

Neekeriperhe muutti pois, ja jätti tämän jälkeensä. Ei tainnut sopeutuminen mennä ihan putkeen.
Ensimmäisenä vinkki asuntoa ostaville: Sopikaa kaupantekopäivä mahdollisimma  lähelle tarjouksen tekoa, ja asunnon vapautumispäivä mahdollisimman lähelle tätä hetkeä. Odottaminen on maailman turhinta tekemistä, varsinkin jos joutuu odottamaan päästäkseen karkuun opiskelija-asunnon romuvuorta. Teimma kaupat torstaina, ja pääsimme muuttamaan sisään vasta seuraavan viikon lauantaina klo 15. Tuo klo 15 oli pahan luokan virhe aamuvirkulle, joka seitsemän aikaan katselee pihalle, että miksei se aurinko jo nouse. Vapautumisajaksi kannattaa lyödä klo 06.00 valittuna päivänä, että pääsee sitten paikalle heti kun on itse valmis.

"Tää on taas näitä Ilen kuvia, että pitää olla täsmälleen oikealla sekuntilla paikalla, jotta valotus on oikea ja paikan tunnistaa"
Nyt kun paikka on saatu sisältä kuntoon, voin todeta maalaamisen olevan helppoa. Vaihe yksi, mene maalikauppaan (8 minuuttia ennen sen sulkeutumista). Valitse haluamasi maali. Miehille tiedoksi, että valkoisen sävyjä on tässä maailmassa nähtävästi ainakin 40 erilaista. Vaikket näkisi niillä mitään eroa, älä suostu suoraan naisen ensimmäiseen ehdotukseen, vaan ota vierestä toinen valkoinen ja sano sen olevan kotoisamman värinen. Jo pelkästään tällä repliikillä saat varmistettua sen, että loppuviikosta ei tarvi imuria kaivaa esiin.
37140
Itse maalaaminen oli helppo prosessi. Ei tarvinnut kuin vuorata kaikki muut paitsi maalattavat seinät paperilla, ja heitellä sen jälkeen maalia pöntöstä seinän yläosiin, josta se sitten valui alaspäin muodostaen kauniin kerroksen. Maalin kuivuessa voi ohjeistaa muuttofirman miehiä viemään laatikot oikeille paikoilleen, ja kokoamaan Jyskistä haetut puoli-ilmaiset hyllyt olkkarin seinastalle. Sitten voitkin avata Jaffa-tölkin ja mennä terasille katsomaan auringonlaskua ja todeta, että onpa elämä ihanaa ja helppoa. Ei tuo muutto välttämättä ihan tämän viimeisen kappaleen mukaisesti mennyt, mutta siinä oli niin paljon tohinaa, etten ihan juuri muista tarkkaan. Palaan ensi kerralla siis tarkemmin näihin yksityiskohtiin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Hyväksytty asuntotarjous!

Päivä oli tiistai 7.4, jolloin ilmoitimme tuosta kiinnostusta herättäneestä asunnosta, että kiitos mutta ei kiitos. Seuraavana päivänä, 8.4. soitin noista kahdesta suuremmasta asunnosta, että kiinnostusta olisi, ja keskiviikkona 9.4. luvattiin ilmoittaa niiden tilanteesta. No, ei kuulunut, ja vika oli välittäjän päässä. Tai en tiedä kenen päässä, muttei ainakaan omassani.

Sitten saapui torstaiaamu, ja hyvin saapuikin. Aamulla selasin etuovi.comia, ja sinne oli jostakin ilmestynyt erittäin kiinnostava kohde, vuonna 2008 valmistunut rivitalokolmio josta löytyi niin iso takapiha, että siellä mahtuu useampikin mies talven pimeinä iltoina tekemään lumienkeleitä joko alasti tai pyyheeseen kääriytyneenä. Tuo mielikuva mielessäni soitin välittäjälle välittömästi, ja sain sovittua näytön perjantaille 10.4. klo 10 aamulla.

Hervanta on näin kaunista seutua.
Jos asunto on tarkoitus myydä 5 - 10 vuoden sisään eteenpäin, niin tärkeitä asioita ovat sijanti, kunto ja hinta. Jos nämä kaikki ovat kunnossa, niin arkkitehdin on täytynyt hölmöillä enemmän kuin virka-aikana ehtii, jotta asuntoa ei saa myytyä. Tässä tuntui olevan kunnossa kaikki: kolme minuuttia Satakuntaan vievälle tielle, viisi minuuttia Turuntielle ja viisi minuuttia kolmostielle. Kylpyhuone, terassi ja kaikki muut ylellisyystilat olivat erittäin siistissä kunnossa, eikä remonttia tarvitse kahteenkymmeneen vuoteen paljon varmaan murehtia. Hinta oli omasta mielestäni käypään markkinahintaan nähden alhainen, olisin ollut valmis antamaan tuosta jopa 10 000 euroa enemmänkin. Takapiha oli tässä asunnossa aivan mahtava, noin 7 - 10 metriä pitkä ruohon peittämä preeria, joka on noin kolminkertainen verrattuna muihin yhtiön pihoihin.

Citysisustusta
Näyttö meni hyvin, ja samasta asunnosta oli soitellut kuulemma kuusi muutakin henkilöä. Myyjät ovat kuitenkin aina myyjiä, mitä vähemmän heitä kuuntelee niin sen paremmin yleensä pärjää. Tilanne oli kuitenkin se, että ylläolevista syistä johtuen tarjous tästä tehtävä pian, mielellään heti. Kun tarjous ehtoineen oli muotoiltu, huomasin sähköpostiin tulleen viestin tuosta aivan ensimmäisestä kohteesta: Myyjät ovatkin yllättäen valmiit tinkimään hinnasta vielä 2000 euroa. Oli erittäin mahtava uutinen, tuota hintaa oli laskettu yhden nollan verran liian vähän, joten jouduin toivottamaan hyvää kevättä ja tukalan helteistä kesää itse kullekin. Tästä tunnin päästä tarjouksemme oli jo hyväksytty tästä uusimmasta kohteesta, ja sehän tarkoittaa sitä, että

MULLA ON TALO!

Voi moro. Hupi jatkui vielä maanantaina 13.4. puolenpäivän aikaan soitti välittäjä, jonka piti soittaa jo keskiviikkona. En ole koskaan tuntenut hirveää sympatiaa myöhästeleviä ihmisiä kohtaan, ja tällä kertaa myöhästyminen taisi tulla kalliiksi tuolle välittäjälle. Olisin hyvin voinut myös ostaa sen talon.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Peli kovenee - Haku päälle ja nuorempien kimppuun

Kylläpä vitutti, kun tuosta hinnasta ei päästy sopuun. Oli sen verran mukavan oloinen asunto hyvällä paikalla, että olisin sen mielelläni ottanut. Raha on kuitenkin rahaa, ja noin paljon emme ole valmiita laittamaan sinne kiinni. Oma suojaisa piha, hyvät kulkuyhteydet ja avonainen keittiön ja olohuoneen yhdistävä tila. Siinä sitä olisi voinut paistatella omassa rauhassaan, ja katsella vuorotellen valkoista kattoa tai voikukkien kasvua pihalla. Kaukana kaupungin hälystä, yläkerrassa hyppivistä lapsista, naapurirapussa pidettävistä bileistä ja takapihalla lapsilleen huutavista äideistä. Olla siellä, missä Keskustan kannatus on suurimmillaan. Vaikken kepua ole äänestänytkään.

Paratiisi. Kuvan lähde.
Ei sillä, harmitti. Naama ylös mudasta, sitkeä nousu konttausasentoon ja raivoisa ryömiminen tietokonetta kohti. Niinpä avasin Etuovi.com:sta seuraavan haun:
Sijainti: Nokia
Asuntotyyppi: Rivitalo, omakotitalo, paritalo
Hinta: Alle 200 000
Koko: Yli 75 neliötä
[X] Omistusasunto
[X] Asunnossa on sauna

Hakutuloksia
Kohteita löytyy tällä hetkellä 59, ja tuossa se on pyörinyt pidemmän aikaa jo. Korvaajaa tuolle aiemmalle ei kuitenkaan tuntunut olevan näköpiirissa, koska asunnot joko 1) sijaitsevat jossakin aivan korvessa, 2) vaativat järkyttävän remontin tai 3) ovat kaksikerroksisia rivitaloja. Kaksikerroksinen talo on ylipäätään asia johon en alistu, ellei neliöitä ole vähintään 150. Kun portaita ei kuitenkaan jaksa kiivetä, soveltuu yläkerta jo ensimmäisen vuoden jälkeen lähinnä UrbanExploring-kerhon retkikohteeksi, ja näinhän ne neliöt ovat suhteellisen turha investointi. Toki myös välillä reeneistä valittelevat polvet liittyvät tuohon, mutta pidetään se pienen piirin salaisuutena.

Näin kävi kaverin kellarille. Tositarina.
Kun avasin tuon etuovi.comin, niin en meinannut oikein uskoa silmiäni. Ohi oli mennyt lähes täysin kohde, jonka hinta oli noin 150 000, joskin tarjouskaupan alkaen-hinta. Mielenkiintoiseksi tuon teki se, että se oli lähestulkoon aiemman kiinnostuksen kohteen naapurissa, vähintään vastaavassa kunnossa ja 17 neliön verran isompi! Ei perhana, tuohon on pakko mennä näyttöön. Pirautin välittäjälle, ja otin yhtiön paperit iltalukemiseksi.

Tie ja ostoskeskus lähellä.
Kun vauhti kiihtyy, niin kiihtyköön. Lähialueelta oli myynnissä myös kaksi uutta, 2004 valmistunutta asuntoa. Hieman isompia, melkoisesti kalliimpia, mutta uusi on aina uusi. Toisen totesin ensikäynnillä kuitenkin sen verran kamalaksi, että jouduin vaimolle diplomaattisesti ilmoittamaan, että näyttöön tulen, mutta penniäkään en tuohon laita rahaa. Ihan kelvollinen asunto hieman hölmöllä ratkaisulla, jossa suihkuun piti mennä keittiön läpi. Piha tässäkin oli pienessä kuopassa, ja viereinen miljonäärin omakotitalo varjosti sitä 12 kuukauden ajan vuodesta, 16 h kunakin päivänä. Toinen kohde oli taas maittava, ja soitin siitä välittäjällekin tiistaina päivällä. Tarjous oli kuulemma vetämässä, ja hän lupasi ilmoittaa keskivikkona miten kävi. Nyt on perjantai, mitään ei ole kuulunut mutta kohde on edelleen myynnissä. Täytynee mennä itse ovelta kysymään, kun välittäjä ei asiaa saanut eteenpäin.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Hintapolitiikkaa

Kun nyt oli selvinnyt, että tarjoamamme 124 000 euroa oli aivan liian vähän 152 000 pyyntihintaisesta talosta, piti aloittaa kunnollinen kaupanteko. Vertailun vuoksi sanottakoon, että saman kokoinen uudiskohde maksaa noin 181 000 euroa, ja havittelemamme asunto on 30 vuotta vanha. Pyyntihintaan pitää lisätä tosiaan kylpyhuoneremontti ja lähitulevaisuudessa siintävä kattoremontti ja kaikkea pientä, niin äkkiähän se asunnon hinta nousisi lähelle 175k euroa. Kun tarkoitus on myydä pois 5 - 10 vuoden sisällä, niin aika itsemurhaltahan tuo kuulostaisi.


Helsinkiläiset tietysti nauravat noille hinnoille, kun tuon verran siellä pyydetään parkkipaikasta. Naurakoot ihan vapaasti, siellä liikenneruuhkissa on hyvin aikaa nauraa vaikka jokaiselle Pirkanmaalaiselle asunnolle erikseen. Korotimme kuitenkin panoksia, kymppitonni lisää tarjoukseen, 134 000 on sellainen hinta jolla jo olimme ihan tosissamme. Taisimme antaa noin 3 päivää miettimisaikaa tuolle tarjoukselle, ja vastausta he venyttivät lähes viimeiseen asti.Vastatarjoushan sieltä tuli! Olivat pyyntihinnasta tiputtaneet kokonaista kaksi tonnia, summaan 150 000. Nyt viimeistään vastassa on kova luu, eikä hintaa näköjään saa tingattua alaspäin. Tarjoustemme välillä oli enää 16 000 euroa, ja urakka alkoi tuntua melko mahdottomalta. Kaikki tahot toitottavat, että pyyntihinnasta voi tinkiä helposti 5-10%, ja tiesin myös muuta kautta, että 154k pyyntihintaisen asunnon voi saada 144 tuhannella.

Tästä mä tykkään, tänne mä jään
Vaimo oli sitä mieltä, että nostetaan omaa tarjoustamme kahdella tonnilla, 136k euroon. Itse totesin, että tuossa väsytystaistelussa menee vain kaikkien aika hukkaan, ja paiskasin pöytään noin puoli tuntia vastatarjouksen saamisen jälkeen oman kipurajamme ylärajalla olevan tarjouksen, 140k eli kuusi tonnia vielä edellisestä ylöspäin. Taas vastapuoli mietti kauan, ja totesi että 147 000 on heidän viimeinen tarjouksensa. Voimassa toistaiseksi, elleivät sitten saa myytyä jollekin muulle. Tässä vaiheessa ei auta kuin nostaa tassut kohti kattoa, kirjoittaa sähköposti välittäjälle (ps. muista laskea kädet) ja sanoa että joudumme etsimään vaihtoehtoisia kohteita.


Luojan kiitos asuntomarkkinat ovat hyvin hiljaiset tällä hetkellä. Jos valinnan joutuisi tekemään alle tunnissa ja käymään huutokauppaa muiden ostajien kanssa, kuluttaisin PapersAdultia-paketin päivässä jännittäessäni, että viekö se naapurin kapitalistisika taas mun tulevan kotini nokan alta. Onneksi nyt ei näin ole, vaan voi rauhassa katsoa kiinnostavia kohteita.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Yksityisnäyttö ja ensimmäinen tarjous

Esittelykierroksessa toisena ollut kohde vaikutti molemmista mahdolliselta tulevalta kodilta, joten päätimme varata sinne yksityisnäytön myös. Kaikista muista kohteista vähintään toisella oli sanottavana, ettei sovi, niin vaihtoehdot jäivät vähiin. Itse en suostunut uudiskohteeseen, jossa maksetaan ainakin 10 000 euroa pelkästään siitä, ettei kukaan muu siellä ole nukkunut. Aika kalliiksi tulee tuo ensimmäinen yö. Oma kakkossuosikkini oli kohde, jossa olisi saanut remontoida mm. kaiken. Kalliiksihan tuo olisi tullut, ehkä parempi ettei remontointi-innossaan hairahdu, kun ei työkalupakkiakaan omista.

Remontoitavaa
Kovasti olimme innokkaita ja toiveikkaita, asunto oli ollut myynnissä jo noin puoli vuotta, eikä muita kävijöitä ollut tässäkään näytössä. Alue oli todettu kelvolliseksi jo aiemmin, nyt tuli suorittaa se kriittisempi, sisäinen tutkimus ja vielä niin, että varmasti joka paikka tuli nuohottua. Keittiössä kaikki kaapit toimivat lähes kuten pitää, vaatekaapit ja -huoneet olivat niin täynnä roinaa kuin ne nyt lapsiperheellä voivat olla, ja kylpyhuone oli alkuperäiskunnossaan (yli 25 v. vanha). Tarkastelun jälkeen totesimme, että pienellä pintaremontilla tästä tulisi mieleinen, Muuten, tässä maailmassa kukaan ei oman kokemukseni mukaan osaa valita siedettävää tapettia myytävään taloonsa, mutta tässä oli kieltämättä tehty aika hyvä valinta. Uusiksi seinät menisivät kuitenkin, samoin kuin ikkuna- ja jalkalistat sekä ovenkarmit, joihin tulisi sutaista vähintään uusi väri pintaan.

Kuvan kylpyhuone ei liity tapaukseen. Tyylitaju lyömätön.
Aivan kaikkia asioita emme muistaneet kysyä, ja lähetimme välittäjälle vielä samana iltana kysymyspatteriston, johon saimme vastaukset melko nopeasti. Putkiremontin kanssa ei ole kiire, mutta meille selvisi kunnolla vasta tässä kohtaa, että kylpyhuone tarvisi remontoida ihan jo sen iästä johtuen, eikä pelkästään rumasta laatoituksesta. Sinne uppoaa vähintään kymppitonni, puolitoistakin jos oikein innostuu suunnittelemaan. Vielä kun talon katto näytti melko kärsineeltä, jouduimme näihin uppoavan 20k euron takia miettimään todella, että mitä tästä nyt tarjoaisi. Jos ostaisin 30 vuotta vanhan talon ja sijoittaisin siihen remontteineen lähes uuden hinnan, en antaisi sitä itselleni lähes koskaan anteeksi, ja ripottelisin hiekkaa, tuhkaa ja kaikenmaailman putua päälleni, kunnes olisin saanut myytyä tuon asunnon julmetulla voitolla eteenpäin.

Valintoja
Tarjousta tehdessä jokin hienotunteinen kääpiö sanoi olkapäälläni, että tämä tarjous menee jo vähän pilkanteon puolelle. Bisnes on kuitenkin bisnestä, ja jos tarjous ei miellytä niin siihen ei ole pakko suostua. Tiputimme hinnasta siis noin 20 % pois, lähes 30 000 euroa. Vastauksen saamiseen kului noin 5 min, eikä siinä ollut edes minkäänlaista vastaantuloa havaittavissa. Perhanan perhana. Vastassa taitaakin olla kova luu. Ei auta kuin jatkaa taistelua.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Asuntonäytöillä - Osa 1

Olin muutamilla asuntonäytöillä jo itsekseni käynyt, oikeastaan kahdella. Ensimmäiselle poikkesin, kun olin matkalla hiihtämään. Hiihtotrikoot päällä ja monot jalassa en varmaan ollut mikään vakuuttavin ostajakandidaatti, mutta jostain on aloitettava. Toinen kohde oli mielenkiintoinen, 120 neliön rivitalo alle 120 000 euroa, ja rivitaloyhtiön ainoa asunto. Kun normaalit neliöhinnat ovat rivitalossa noin 2000, tuo kuulosti niin mielenkiintoiselta että pitihän siellä käydä. Ykskaks äiti sitten siinä kysyi, että voiko hän lähteä mukaan. En suuremmin ajatellut siinä, sanoin vain että tottakai. Perillä hupi vasta alkoi, kun välittäjä ei oikein osannut sanoa, että olemmeko äiti ja poika, vai puuma ja poika. Talon yhteydessä oli lopulta kaksi halliosaketta, jossa voisi pientä yritystoimintaa pyörittää jos haluaa. Ostamatta jäi.

Tuohon suuntaan
Häiden jälkeisen viikonlopun ajattelin mennä kiertämään vähän lisää, mutta tuo puolisohan sitten ilmoitti, että hän lähtee myös mukaan. Ei kai siinä, istuttiin sohvalle, tapeltiin valittiin kierrettävät asunnot ja haukuttiin ihmisten rumia sisustuksia. Kierrettäväksi kertyi lopulta 5-7 potentiaalista kohdetta, jotka olivat melko lailla samassa hintahaarukassa, lukuunottamatta ensimmäistä helmeä. Ei siinä sitten muuta kuin odottamaan sunnuntaiaamua, jolloin saa laittaa pyhätuulihousut jalkaan, käynnistää tuhannen euron citroenin ja lähteä kohti elämänsä velkakierrettä.

Ensimmäisen kohteen pihaan saavuttiin klo 12:17, kun esittely alkoi varttia yli. Tai olisi saavuttu, mutta juuri kultaisen parinkympin neitokainen paikkasi mopo-taimikälie-autonsa talon minimaaliselle parkkipaikalle jotenkuten poikittain niin, että siinä olivat sitten varattu sekä vierasparkit, että naapureidenkin tolppapaikat. Ainakin poikaystävä ja tytön vanhemmat mahtuivat nousemaan autosta ulos. Lopulta pääsimme asunnon ovelle, ja tuulikaapista eteenpäin päästyä selvisi, miksi kyseinen asunto oli lähes 20 % halvempi kuin muut vastaavat asunnot. Valaistukseltaan, tilavuudeltaan ja sisäpinnaltaan se nimittäin muistutti enemmän tunnelia. Välittäjäparka, näytössä oli meidän ja neidon seurueen lisäksi myös perhe yhden lapsen kera, ja eipä neito tainnut ostajakilpailijoita saada. Asunnossa oli sisällä se pieni vika, että siinä pitäisi uusia keittiö, sauna, vessa, lattia sekä ovenkarmit. Sisäkatto oli kuitenkin kunnossa. Poistuimme katsomaan vielä takapihaa, ja voi surkeuden surkeus. Pieni varjoisa kuoppa, jonne lumiaura todennäköisesti tuuppaa lumet, jos käy pihatien auraamassa.

Havainnekuva
Toinen kohde oli odotuksissamme paras. Polvet tutisten ja silmät kiiluen syöksyin sitä kohti varmistaen, ettei muita katsojia vain ole tulossa paikalle! Eikä nimittäin ollut. Olin aivan varma, että sen nuoren tytönhupakon haamu seuraa meitä koko päivä. Hyvästä asunnosta ei jää paljon kerrottavaa, sisäpinnat olivat erittäin hyvässä kunnossa, pientä sisäremonttia jo tehty, varastotila kunnossa ja pohjaratkaisukin miellytti vielä silmää. Paikka oli kierroksen kallein, että pitääkin olla hyvä. Poistuimme, ja annoimme molemmat paikalle kouluarvosanaksi erittäin positiivisen ysin.

Kutakuinkin tämmönen
Kolmas kohde oli sitten Nokian ikiomassa Neuvostoliitossa, nimittäin Harjuniityssä (ks. kuva). Tähän esittelyyn tuli myös meidän lisäksi toinenkin seurue, he viipyivät paikalla noin 30 s. Esittelija oli sitten jo tyypillinen myyjä, suuret puheet ja kättä paiskatessa tunsi siirappisen otteen puristavan kämmenluita. Asunto oli yllättävän hyvä ennakko-odotuksiin nähden, ja harkitsin vakavasti tarjoavani siitä, ellei se olisi sijainnut kyseisellä alueella, takapiha olisi kaivannut dynamiittia ja vessaa olisi juuri remontoitu. Jos suihku-wc-tila on 5 metriä pitkä, niin kuka jättää vessalle tilaa 110 cm ja laittaa vielä pesukoneliitännän pöntön ja seinän väliin! Sinne mahtui kone, mutta luukku ei mahtunut aukeamaan. Suihkutila oli taas niin pitkä, että kävellessä suihkulta saunaan ehti tukkakin kuivua.
Tältä se lähes näytti.
Neljäs kohde oli yllätysrasti, sillä vanha nuori tuttava oli juuri myymässä omaa asuntoaan, joka osui spekseihimme melko hyvin. Ehdottomasti parempi kuin lähes naapurissa sijainnut kohde kolme, mutta luultavasti kaupat jäävät tekemättä. Huolimatta siitä, että emäntä oli omin pikku kätösin paistanut uunissa vallan herkullista dallaspullaa. Oli niin hyvää, että viidenneksi suunniteltuun kohteeseen emme koskaan ehtineet.

- Tässä välissä oli pakko syödä. Hain Valintatalosta pari karjalanpiirakkaa, johon lisäsin auton takakontissa olleesta ämpäristä hieman munavoita. En tiedä mitä se ämpäri siellä teki, mutta häistä tuota oli yli jäänyt, ja jonnekin olimme sitä kulettamassa -

Viides kohde oli kohteista suurin, ja sitä esitteli muuan tuttavan entinen vaimo. Isot pisteet välittäjälle, sillä hän myönsi suoraan, ettei tässä nyt hyväkuntoista asuntoa myydä. Parketissa oli reikiä johon pienempi kaveri saattaisi hukkua, pesuhuoneen sisäpinnat eivät huononisi vaikka sinne laittaisi norsun päiväksi asumaan, ja takapihan takana kulki melko vilkasliikenteinen tie. Tykkäsin tästä itse paljon, varsinkin kun hinnasta tinkaaminen kuulemma ei olisi kovin vaikeaa. Esitteen mystinen sana "vesivahingo" pelotti vaimoa niin, että tämä jäi pois suunnitelmista.

Kuudes kohde oli aivan lähellä sijainnut uudiskohde. Kysynpä vain yhden kysymyksen. Kun Suomea katselee lentokoneesta, on hyvin vaikea tajuta miksi taloihin tehdään takapihoja, joiden pinta-ala ei ylitä kahta neliömetriä. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Kutakuinkin tuon kokoinen takapiha, järven läheisyyden voi aistia
Asunto numero kaksi osoittautui niin kiinnostavaksi, että varasimme sinne ajan myös henk.koht esittelyyn. Oikeasti ostamista harkinneita kävijöitä ei siis ollu missään muussa kuin ensimmäisessä kohteessa, ihan mukava tilanne!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lähtökohdat ostoksille

Elämä on välillä hektistä, ja sitten joskus taas tuntuu ettei tapahdu yhtään mitään. Viimeinen kuukausi on ollut sellaista vauhtia, että tässä turvavyölle on ollut tarvetta, ettei nokka kopsahda tuulilasiin. Ensin oli valmistumisjuhla, siitä kahden viikon päästä häät, ja siitä kahden viikon päästä on ehditty jo jättää asunnonostotarjous. Siinä sivussa vielä uuden työpaikan haku, niin kohtalaisen ohjelmoituja ovat päivät olleet. Mutta tässä blogissa on tarkoitus käsitellä asunnon ostamista, eli jatketaan siitä.
-----------

Olen omakotitalosta maailmalle lähtenyt 26-vuotias diplomi-insinööri, joka haluaa kovasti pois opiskelija-asunnosta. Tämä nykyinen on 90-luvun loppupuolella tehty kerrostalo Hervannan sydämessä, jossa ei sinänsä ole mitään muuta vikaa kuin se, että se on kerrostalo. Ostopuuhissa on mukana myös tuore vaimo, joka on tietysti mahtava ja korvaamaton turva asioissa. Naisellisten prioriteettien ymmärtäminen tuottaa miehelle aina välillä vaikeuksia, ja siksi olenkin opetellut litanian tarvittavia fraaseja. "Kyllä vaimo, tuo pöytäliinamme väri heijastuu kivasti keittiöhanasta" on yksi bravuureistani.

Tornihotelli
Nykyinen asunto on ihan kelvollinen, vuokraan sisältyy kaksi autopaikkaa, netti, vesi ja sähkö, 54 m2 asunto ja rahaa kuluu 617 euroa kuukaudessa. Kerrostaloelämä kuitenkin puristaa ohimoilta kuin parempikin kiinalainen kidutusmenetelmä, ja työnteko poispääsyä varten on sen mukaista. Kuusi vuotta kerrostalossa on kulunut ihan hyvin, mutta viimeisen vuoden aikana talo on alkanut käydä aina vain monikulttuurisemmaksi ja eloisammaksi, minkä johdosta päässä kuuluva priiiii on alkanut käydä aina vain voimakkaammaksi. En yhtään ihmettelisi, vaikka kohta tuo prii alkaisi kuulua pään sisäiltä myös kohta ulkopuolelle.

Hakutuloksia, Nokia.

Työkalut kuten vasara ja ruuvimeisseli ovat minulle tuttuja. Muistaakseni olen joskus myös niitä käyttänytkin. Näitä tutumpi työväline on ollut puheohjautuva, taikasana "Iskä, täää..." on yleensä saanut laitteen kuin laitteen kuntoon. Tämä kuitenkin on vain hidaste, sillä insinööri selviää remonttihommista juuri kuin insinöörin kuuluukin: kokeillaan, vaikkei mitään tiedetäkään. Sittenhän se selviää. Tältä perusteella on lähdetty etsimään asuntoa, joka sijaitsee Pirkanmaalla melko hyvien kulkuyhteyksien varrella, maantasalla ja hyvien harrastusmahdollisuuksien äärellä. Vähimmäiskoko asunnolle on 75 neliömetriä, takapihalle pitää mahtua viinimarjapuska, sauna olisi mukava ja jokainen euro lähemmäksi 200 000 hintaa repii syvältä sielusta.

------

Tästä lähdetään liikkeelle. Seuraavalla kerralla ajattelin valottaa vähän, miten asuntonäytöillä käydessä meni. Ps. Oikeasti vaimo on hyvin tekninen ihminen, ja käsittää asioita usein paljon näppärämmin kuin aviomiehensä. Insinöörin koulutuksesta huolimatta hänessä on kuitenkin jäljellä suuri ripaus lempeyttä, humanistisuutta ja Vaimoutta.