Hintapolitiikkaa

Kun nyt oli selvinnyt, että tarjoamamme 124 000 euroa oli aivan liian vähän 152 000 pyyntihintaisesta talosta, piti aloittaa kunnollinen kaupanteko. Vertailun vuoksi sanottakoon, että saman kokoinen uudiskohde maksaa noin 181 000 euroa, ja havittelemamme asunto on 30 vuotta vanha. Pyyntihintaan pitää lisätä tosiaan kylpyhuoneremontti ja lähitulevaisuudessa siintävä kattoremontti ja kaikkea pientä, niin äkkiähän se asunnon hinta nousisi lähelle 175k euroa. Kun tarkoitus on myydä pois 5 - 10 vuoden sisällä, niin aika itsemurhaltahan tuo kuulostaisi.

Helsinkiläiset tietysti nauravat noille hinnoille, kun tuon verran siellä pyydetään parkkipaikasta. Naurakoot ihan vapaasti, siellä liikenneruuhkissa on hyvin aikaa nauraa vaikka jokaiselle Pirkanmaalaiselle asunnolle erikseen. Korotimme kuitenkin panoksia, kymppitonni lisää tarjoukseen, 134 000 on sellainen hinta jolla jo olimme ihan tosissamme. Taisimme antaa noin 3 päivää miettimisaikaa tuolle tarjoukselle, ja vastausta he venyttivät lähes viimeiseen asti.Vastatarjoushan sieltä tuli! Olivat pyyntihinnasta tiputtaneet kokonaista kaksi tonnia, summaan 150 000. Nyt viimeistään vastassa on kova luu, eikä hintaa näköjään saa tingattua alaspäin. Tarjoustemme välillä oli enää 16 000 euroa, ja urakka alkoi tuntua melko mahdottomalta. Kaikki tahot toitottavat, että pyyntihinnasta voi tinkiä helposti 5-10%, ja tiesin myös muuta kautta, että 154k pyyntihintaisen asunnon voi saada 144 tuhannella.

Tästä mä tykkään, tänne mä jään

Vaimo oli sitä mieltä, että nostetaan omaa tarjoustamme kahdella tonnilla, 136k euroon. Itse totesin, että tuossa väsytystaistelussa menee vain kaikkien aika hukkaan, ja paiskasin pöytään noin puoli tuntia vastatarjouksen saamisen jälkeen oman kipurajamme ylärajalla olevan tarjouksen, 140k eli kuusi tonnia vielä edellisestä ylöspäin. Taas vastapuoli mietti kauan, ja totesi että 147 000 on heidän viimeinen tarjouksensa. Voimassa toistaiseksi, elleivät sitten saa myytyä jollekin muulle. Tässä vaiheessa ei auta kuin nostaa tassut kohti kattoa, kirjoittaa sähköposti välittäjälle (ps. muista laskea kädet) ja sanoa että joudumme etsimään vaihtoehtoisia kohteita.

Luojan kiitos asuntomarkkinat ovat hyvin hiljaiset tällä hetkellä. Jos valinnan joutuisi tekemään alle tunnissa ja käymään huutokauppaa muiden ostajien kanssa, kuluttaisin PapersAdultia-paketin päivässä jännittäessäni, että viekö se naapurin kapitalistisika taas mun tulevan kotini nokan alta. Onneksi nyt ei näin ole, vaan voi rauhassa katsoa kiinnostavia kohteita.